Niinpä niin, selvisin joulusta mutta en sen jälkeisestä ajasta... Herra Virus tuli meille kylään. Ei vaan ymmärtänyt lähteä pois vaan jäi oikein asumaan. Kolmeksi viikoksi. Ettäs kehtasi. Nosti kuumeen ensin Minnalla viikoksi 39-40 ja sen jälkeen oli vuorossa minä ja Teemu. Inhottava vieras. Yleensä vieraat ovat tervetulleita, mutta Herra Viruksen ei tarvitsisi tulla enää tänä vuonna meillä käymään, saatikka oikein asumaan. Mutta jotain hauskaakin tästä seurasi, ehkä nämä ovat niitä totuus tulee lasten suusta osiota? Teemu 5v5kk sanoin tänään näin: "Kuuma vesi saa bakteerit hikoilemaan. Saippua kiinnittää ne ja vie pois." Nih, siitäs saatte bakteerit, ensin kiinnitetään teidän saippuaan ja sitten hikoilutetaan kuuman veden alla. Hah. =)

Ja vielä kerra, hurjasti kiitosta omalle syksyn salaiselle kirjaystävälleni Roosalle joka lähetti ihania paketteja minulle pitkin pimeää syksyä. :) Vieläkin saa nauttia kirjojen seurasta :)

Kevät keikkuen tulevi, toivottavasti pian. Vaikka huomenna ensin tuleekin lisää sitä lunta. Ihan kuin olisi jo loppunut kesken... Aurinkoa ja iloa kaikille!

mukana vain pienen pieni turvotus ja ähky =D Jouluruokia on siis syöty vinot pinot, herkkuja ei kovin paljon, mutta jostain kumman syystä maha oli koko ajan täynnä. Sain nukkua mielinmäärin, kiitos siitä, se tuli tarpeeseen. :) Sain luettua yhden kirjankin, mikä on harvinaista kun yleensä ahmin maalla kaiken mitä käsiini olen saanut. Sain kirjakahvilan vaihdossa Lankakaupan tyttö nimisen kirjan, hassu sattuma, sillä lähetin saman kirjan myös omalle salaiselleni :) Edellisessä vaihdossa lähetin itse tuon kirjasarjan ensimmäisen osan. Itse en sitä ollut lukenut, enkä tätä jatko-osaakaan. Jatko-osa on nyt luettu ja pitää varmasti mennä metsästämään ensimmäinen osa, että saa itsensä paikattua alkupään tapahtumilla. :)

Tänne etelään on satanut taas eilen lisää lunta, uskomatonta mutta totta, maalla (Hartolassa) ei ollut lunta kuin nimeksi ja täällä sitä on varmasti metrin verran. Nyt saisi riittää, meidän heppa muuten astelee aitauksen yli tuosta noin vain kun pohja nousee ja nousee... Tolpat voisivat toki kasvaa samassa suhteessa kuin lunta tulee lisää =D Vaan eivät ne kasva vaikka puuta ovatkin. Eivät ole sitä vielä oppineet, ovat vasta ensimmäisen vuoden tolppia. Ehkä ensi talvena jo osaavat?

Onkos kirjakaupoissa SUURI alennusmyynti menossa? Pitäisikö sinne mennä kurkistelemaan. Mies tosin saa hermoromahduksen minun kirjojen kanssa, ne eivät mahdu minnekään ja hänen mielestään jokaista kivaa kirjaa ei tarvitse ostaakaan. No, enhän minä ostakaan kaikkia, mutta ei sitä aina jaksa odottaa milloin ne saapuvat kirjastoon, siihen menee välillä ihan liian kauan aikaa. Pitäisi etsiä jostain kirjapiiri jossa voisi vaihdella kirjoja, mutta koska kirjani ovat aikastalailla samaa tasoa (hömpänpömppää) niin ei taida kovasti olla halukkaita vaihtelemaan. Tai mitähän sieltä saisi takaisin kun yritän lukea kaiken mahdollisen :)

Jos keksit ehdottaa omaa lempparikirjailijaasi niin otan mielelläni vastaan nimiä? Ehkä vaikka löytyisi jotain mitä en ole vielä lukenut.

Lumistakin lumisempaa vuoden viimeistä viikkoa kaikille! (jos tätä joku seurailee ;)

Perjantaina oli työpaikan pikkujoulut. Kummasti sitä tunsi itsensä vanhaksi. Nuorilla miehillä on päässä pipoa ja kaulassa kaulaliinaa. Ettei vain tule kylmä sisällä? Pipoa oli sitten joka lähtöön. Tavallista "munapää" pipoa, pipoa lippalakilla ja sen lisäksi vielä tupsulla. Illan voittaja taisi olla mies joka oli vetänyt päähänsä kanan. Niin, sellaisen kanan jolla oli karvoja ja jalat roikkuivat korvilla, pää kekotti siinä otsalla. Että vanha olen, ei aikanaan ollut tapana pitää pipoja päässä vaan ne jäi kyllä narikkaan. Onneksi ei näytä koskevan naisia, tanssiessa tulee sen verran kuuma, että minä en olisi enää pipoa päässä pystynyt pitämään... =D

Tämä syksy on tuonut mukanaan myös paketteja salaiselta kirjaystävältäni. Joulukuun pakettikin saapui jo ja edelleen on kovin salainen tuo lähettäjä. Pitääkin alkaa kurkkia blogeja läpi vielä tarkemmin jos keksisin lähettäjän. Hauskasti tuli taas samoja mitä olen itse lähettänyt ja myös jotain mitä löytyy jo täältä. Ihan minun juttuja siis =D Päivitän nämä nyt kerralla kun kamera on kiukutellut eikä ole suostunut yhteystyöhön eli en ole saanut purettua kuvia konelle. Ja nettiaikakin on kotona nyt kortilla, lapset haluavat kuunnella Hevisaurusta koneelta. Tänään on konsertti johon ilmeisesti ovat itseään prepanneet, osaavat sitten laulut ulkoa. Niinkuin eivät osaisi ilmankin...

Lokakuun paketti tupsahti marraskuun alussa:


Kirjan olen aikanaan lukenut ja omistanut, nykyään se taitaa olla kierrossa joten nyt se on taas hyllyssä. Ja koska lukemisesta on aikaa, oli taas kiva lukea :) Ihana paketti, juuri sopivan kokoisia suklaita, voi mussuttaa lapsilta salaa kun keittiössä hyörii.

Marraskuun paketti tupsahti joulukuun alussa:


Aurinkoa aurinkoa pimeyden keskelle :) CD levy on vanha tuttu, löytyy hyllystä :) Kirjaan pitääkin tutustua paremmin ajan kanssa, pala palalta.

Joulukuun paketti saapui tällä viikolla, ihanan väristä, ihan minun lempparia :) Tästä ei voinut ottaa kuvaa maton päällä, muuten ei olisi mitään näkynyt ;)


Kirjaa olen pyöritellyt kaupassa, ostaako vaiko ei, mutta nyt ei tarvitse enää miettiä. Samaa sarjaa lähti täältä postissa omalle salaiselleni ;) Sukat ovat ihanat, todella kauniit ja rakastan villasukkia (jalassa 24/7). Suurensuuri kiitos näistä, pääsevät hetikohta jalkaan :) Lasinaluset ovat kanssa kauniit, siis punainen on lempivärini joten eihän mikään sen värinen voi olla rumaa tai pielessä. :)

Nyt vain toivon että oma pakettini selviää perille jouluksi kun vähän viime tippaan jäi lähetys, että ehtii salaiseni hakea sen pois postista.

Lähdemme joulunviettoon maalle vaikka epäilen että siellä onkin taatusti vähemmän lunta kuin meillä, täällä sitä on jo lähetettäväksi asti, kenelle saisi olla? Ainakin on valkea joulu. :) Ainoa vain että sähkö ei kierrä hevosen tarhassa ja kohta se keksii miten sieltä pääsee pois paremmille maille... Pitää käydä kaivamassa kunnon vallihauta aidan viereen ja toivoa että se pitää koko joulun ajan.

Oikein mukavaa joulunalusaikaa kaikille! Kynttilänvaloa ja jouluntuoksua!

Olipa kiva yllätys tulla kotiin viikon messumatkalta ja löytää kotoa paketti odottamasta. :) Valitettavasti loppuviikko on töissä ollut yhtä hullunmyllyä ja iltaisin en ole konetta jaksanut edes avata. Siitä johtuen kuva pääsee vasta nyt esille.

Aivan ihana kassi ja heijastin, kaunis kortti, pieni kirja ja suklaata. :) Kirja vaikuttaa siltä, että sitä luetaan lasten kanssa yhdessä. Kivoja loruja näin äkkiä kurkattuna. Suklaa pitää taas piilottaa ettei mene parempiin suihin, ehkä vien sen töihin. Siellä se säilyy jonkin aikaa. :) Olen kangaskassien totaalinen suurkuluttaja, inhoan muovikasseja ja välillä olo tuntuu ihan kassialmalta kun on noita kangaskasseja muutama kourassa yhtä aikaa. =) Mutta jokaiselle on oma paikkansa ja tarpeensa. Sitä paitsi tästä tuli nyt minun oma kirjastokassi. =) =) Heijastin heiluukin jo käsilaukussani, on sen verran pimeää jo, että pääsi heti käyttöön.

Kiitos lähettäjälle kuka sitten oletkin :) Sekin selviääkin sitten joulukuussa. ;) Vähän samoilla linjoilla olen itsekin liikkumassa omien pakettieni kanssa, hauska yhteensattuma. En paljasta enempiä koska en ole itse vielä valmis, ettei oma salaiseni vahingossa keksi kuka hänelle paketteja lähettelee ;)

Syksyn alussa otin muutaman vuokraajan Selurille ja sehän ei siitä tykännyt vaan alkoi temppuilemaan. Tämän seurauksena tipuin ja sain runsaasti haavoja. Yhteen jouduttiin laittamaan tikitkin. Tämä haava ei ole vieläkään parantunut, kunnallinen puoli suoraansanottuna oli sitä mieltä, että kyllä se siitä. Siirryin yksityiselle, Mehiläiseen, ja johan alkoi käsi parantua. Viikko sitten perjantaina kävin ensimmäisen kerran, putsasivat haavaa vetyperoksiidilla ja irroittivat kuollutta ihoa ja rupea. Maanantaina sama homma. Keskiviikkona myös. Mutta tällä kertaa hoitaja pääsi niin syvälle, että sai ulos noin ruokalusikallisen verran hyytynyttä verta, hiekkaa ja eritettä. Niin, kunnallinen puoli oli sitten tikannut kaiken p....n haavan sisälle. Eilen perjantaina kävin taas ja nyt ei enää tullut juurikaan mitään putsattavaa. Kolmas antibiottikuuri alkoi kuitenkin, kun ei tuo käsi ole kunnossa. Käsi on kuin toinen ihan tämän viikon kuluessa. Viikko sitten ei mikään painava pysynyt kädessä, muoviämpärikin oli liikaa. Kyynärpään alapuolella oli iso pahkura ja käsi oli turvoksissa. Nyt turvotusta on enää haavan kohdalla vähän ja käsi kestää jo aika hyvin painoakin. Olen jopa ratsastanut tällä viikolla kaksi kertaa. :) Kädessä on kaksi haavaa, noin sentin läpimitaltaan, pieniä pyöreitä siis. Mutta ihon alla nämä kaksi yhdistyvät onkalolla. Tuo onkalo oli täynnä möhnää. Näytti siltä kuin hoitaja olisi puristanut isoa finniä =D Ja tämä finni oli täynnä =D =D Maanantaina on taas käynti lääkärillä ja hoitajalla, mutta nyt käsi oikeasti paranee isoin harppauksin.

Vuokraajia ei ole myöskään näkynyt nyt ja ei varmaan tulekaan näkymään. Selur on rauhoittunut ja oma kultainen itsensä. Pitää jossain vaiheessa katsoa jos toinen ratsastaja olisi ok, muuten pitää itse sitten liikuttaa sen mitä ehtii. On se vain niin ihana hevonen kaikesta huolimatta, pitäähän sitä luonnetta olla, eikös?

Tiistaina tämä rouva kurvaa Saksaan Kind&Jugend messuille Kölniin. Työpaikan puolesta siellä on osasto ja lähden työkaverini kanssa pystyttämään osaston, esittelemään tavaroita to-su, purkamaan osaston sunnuntai-iltana ja sitten kotiin maanantaina. Toivottavasti jossain kolossa ehtisi vähän kurkistaa Kölnin nähtävyyksiäkin. :) Tarkoitus olisi myös tavata ystäväni, Doris. Olemme olleet ystäviä 13-vuotiaista lähtien ja nähneetkin aina välillä, yritetty nähdä noin kerran vuodessa-parissa. Tätä varten kävin ostamassa Muumi mukeja heidän koko perheelle. Kerrankin saa taas viedä jotain mikä voi mennä rikki postin matkassa. Ja tottahan toki suklaata pitää viedä, juustoa vielä mietin. Doris kun rakastaa Oltermannin juustoa, sellaista ei Saksasta saa... :)

Minnalla on näin lauantaisin vesiralli, itse asiassa se alkaa puolen tunnin kuluttua. Pitää ehkä kasata muksut ja lähteä uittamaan uimahallille Minnaa. Muuten myöhästymme.

Sateista ropinaa kaikille :)

Katsotaas jos tästä vaikka saisi hiljaiselon katkaistua. Meinaan Kirjakahvila alkaa taas tuottamaan SKY eli salaista kirja ystävä vaihtoa ja siihenhän on vaan PAKKO osallistua. Sen verran lukutoukka olen ja uteliaskin vielä ;) Ihanaa saada syksyyn jännitystä :)

Siirryin alkuvuodesta ratsastamaan toiselle tallille, kun kyllästyin ainaiseen hevosen vaihteluun. Löysimme ystäväni kanssa pienen pienen issikkatallin jossa oli silloin kaksi issikkaa, Ösp ja Sypa. Myöhemmin tallille saapui kolmas issikka, Selur. Vuokrasin aluksi Sypaa, mutta kun totesin että se ei oikein jaksanut kanssani lenkkejä (taisin olla painorajan ylälaidassa), päätin kokeilla uutta tulokasta, Seluria. Selur tuntuikin heti kättelyssä ihanalta hevoselta ja nautin reissuista ihan mahdottoman paljon. Noin kahden kuukauden kuluttua näinkin unen, että olin ostanut Selurin. Kerroin sen omistajalle Hannalle vitsinä ja nauroimme unelleni. :) Kuukauden kuluttua, toukokuun alussa, Hanna laittoi viestiä, että hänen on myytävä Selur. Selur kun ei pysynyt aitauksessa vaan tuli sieltä narujen alta pois. Lisäksi se oli keksinyt miten pääsee karkuun pikkutytöiltä eli vähän nousi pystyyn ja nykäisi päällään niin ote riimunnarusta heltisi. Nokian ratsastuskoulu olisi valmis ostamaan Selurin, mutta Hanna halusi kysyä minulta ensin kun olin tuon unenkin nähnyt. Pari päivää aikaa miettiä. Voi apua sentään, hevosen ostaminen ja omistaminen kun ei ole ihan tuosta vain hutaistu juttu... Tallipaikka kuitenkin selvisi yhdellä puhelinsoitolla, joten päätin ostaa Selurin. Tai olin sen päättänyt jo sitä ennen, mutta tiesin että jos ei tallipaikkaa löydy niin ei ole mitään toivoa ostaa hevosta. Eihän sitä hevosta voi sisälle tuoda, vaikka Teemu kovasti olikin sitä mieltä, että Selur voi hänen huoneessaan asua. Myöntyi kuitenkin talliin, kun kerroin minkä kokoinen on hevosen lantaläjä...

Päädyin siis takaisin viime vuotiselle tallille Seutulaan. Ostin 17.5. Selurin (Selur frá Fageräng) ja 22.5. ratsastin Selurin Hannan tallilta Seutulaan Marin tallille, noin 7km matkan. Tällä hetkellä Selur on sopeutunut paikkaan, viihtyy laumassa ja kehittää oveluuttaan. Itsepäinen islanninhevonen kun on, yrittää se ovelasti päihittää henkilön joka sitä laitumelta pois hakee. Toistaiseksi olen aina voittanut, katsotaan miten käy tulevaisuudessa. Selur on ratsastettaessa ihanan rauhallinen, osaava (sillä on kisattu koulua, esteitä ja maastoesteitä) ja maastossa löytyy sitä vauhtiakin ainakin hetkeksi. Ainoa kauhistus ovat hölkkääjät ja varsinkin jaloista lähtevä töminä. Se aiheuttaa järjettömän paniikin. Selur on ruuna, kohta 14 vuotta vanha (9.7.96) ja 140cm korkea herrasmies.

Tässä sitä mennään kentällä harja hulmuten.
 

Minnakin kävi ratsastuskurssin, se olikin kiireistä aikaa. Kahtena viikkona, maanantaista perjantaihin (juu, joka ilta!), tunti ratsastusta. Mutta kyllä siinä oppikin! Minna meni lopuksi ilman taluttajaa, myös ravia. Seuraavaksi kokeillaan miten onnistuu Selurin kanssa tuo meno.

Minna onkin nyt leirillä, www.leiri.fi kautta, Kiljavalla. Ensimmäinen kesäleiri, neljän päivän mittainen ja taitaa isällä olla pahimmat oltavat. Sinne jäi Minna ilman halailua, hyvä jos vilkutti. Itse leirejä kolunneena tiedän kuinka kivaa siellä on, joten en jännittänyt muuta kuin että osaakohan Minna täyttää ilmapatjansa yöksi. Oletan saaneen apua ohjaajilta... Kaikkea sitä tosiaan onkin nykyään. Teltoissa lautapohja, vähän kuin iso lava jonka päällä nukkuvat. Makuualusta ei ole enää sentin paksuinen vaan kolmisen senttiä ja sinne sisälle syöksyy venttiilin kautta itsekseen ilmaakin! Mukavuudet kohillaan. Leiriviikon sää näyttäisi olevan hieno, vettä ei pitäisi sataa vaan lämpötilan nousta lähemmäs 30'C loppuviikkoa kohden, joten eiköhän ne järvessä elä sen mitä ohjelmalta ehtivät. Voidaan sitten torstaina käydä onkimassa pois omat muksut.

Uskomatonta miten aika rientää! Hengissä ollaan, mutta kevät on ollut kiireinen ja mikä järkyttävintä, minulta vietiin tietokone. Juu'u, näin kävi. Myin yritykseni eteenpäin maaliskuun puolessa välissä ja sekään ei ollut ihan pikku juttu vaan siihen kului aikaa jonkin verran ja piti selvittää jos mitäkin asiaa. Tietokoneeni on huoneessa jossa kauppani oli. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan hoidin aina asiakkaat ja sen jälkeen ehti roikkua vielä netissä jos mitä tekemässä :) Tiedäthän sen, aika kuluu vaikka mitään ei mukamas tekisikään :) Nyt on esikoinen vallannut huoneen. Meni viikko kun järjestelimme kaupan hyllyt uuteen käyttöön, maalasimme puotini seinät vaaleanpunaiseksi, hajoitimme lasten kerrossängyn (Unipuun) pikkuparveksi ja normaaliksi sängyksi ja sitten vielä yllätin esikoisen vaaleanpunaisilla verhoilla joissa lentelee keijuja glitterihileitä siivissä. Voi riemua kun hän näki oman huoneensa. Minä kun olin julistanut että vaaleanpunaisia seiniä ei tule. No, ei niitä nytkään ole kuin kaksi, mutta onhan sitä siinäkin.

Koska asuntomme on kuitenkin pienehkö, ei koneeni mahdu mihinkään ja koulussa Minna tulee varmasti tarvitsemaan konetta joten päätimme jättää sen hänen huoneeseen yhteiskäyttöömme. Eli, summasummarumbrum, koneaikaani on arkisin 16.30-17.30 välillä kun samalla teen iltaruuan ja toki viikonloppuisin. Viikonloppuisin vain ei kumma kyllä ole oikein ehtinyt kotona sisällä olemaan. Onhan sitä pitänyt ulkonakin möyriä ja saada puutarhaan jotain tolkkua. Tai ei tuo mikään puutarha ole, ihan vain pieni vihreä pläntti, mutta olemme onnellisia siitäkin. Ehkä sitten joskus meillä on oikea puutarha, mutta siihen asti työnnän sormeni tuolla multaan ja yritän leikkiä puutarhuria. :)

Pitääkin napata kuva tästä huoneesta ja puutarhan kuvatuksesta. Siihen pitäisi vielä jotain keksiä kun en malttamattomana jaksa odottaa kaikkien kasvien kasvamista vaan haluaisin nähdä tulosta nyt heti, mieluiten siis eilen.

Nyt pitää mennä saunaan, pieni hetki aikaa varastettu tämän kirjoittamiseen, pitää pyrkiä varkaisiin useamminkin. :) Aurinkoista kesää kaikille, nauttikaa vihreydestä :)

Ihana ystävänpäivän vaihto saapui minulle noin viikko sitten postitse. Odotin kiltisti lauantaihin jotta sain luvan avata oikeana päivänä. Laatikon sisältä paljastui vaaleanpunaista sanomalehteä (vitsi, ikuisuus kun olen näitä nähnyt) ja kauniita ruusupaperisia paketteja, MONTA!!

Yhdestä pystyi arvaamaan että sisällä on joku kiva kuppi, niitä on vähän hankala saada katoamaan muun muotoiseksi ;) Muita sai vain arvailla. Siitä vain sitten availemaan!

Johan oli kivoja ylläreitä! Kauniita taustapapereita askarteluun, tuli kipinä tehdä mm. kirjanmerkkejä :), suklaata (tämän piilotan mieheltäni ja lapsilta, valkosuklaa mansikalla nam ja maiskis ihanaa!), teetä (kuola valuen odotan kunhan saan ensimmäisen kerran nauttia, siis rauhassa eikä niin että puoli kuppia on jääkylmää kun sitä ei kerkiä nauttia kuumana, ehkä jo huomenna) ja toki kuppi mistä nauttia teetä. Kaunis on sekin :)

Sekä kolme kirjaa, wau... Sushi on ollut jo jonkun aikaa, varmaan pari vuotta sellaine "juttu" mitä olen halunnut kokeilla ja nyt kun olen tuota kirjaa selaillut niin nyt on pakko kokeilla. :) Sushi kirjan kansi on kiiltävä joten se on vähän hankala kuvattava.

Ja sitten nuo kaksi tuikituntematonta kirjaa, joiden takakannet lupaavat nautinnollisia lukuhetkiä. Vitsi kuinka jänniä nämä yllärikirjat ovat olleet. Miten voi oikeasti saada ventovierailta ihmisiltä (paitsi Satu) just sellasia kirjoja joista tykkää. Yhtään ei ole ollut sellaista että tekisi mieli heittää parin sivun päästä lähintä koivua kirjalla vaan ne on ollut pakko lukea alusta loppuun samantien. Nämä tuntuvat kuuluvan tähän samaan kategoriaan. Kiitos ystävälleni, Marjukalle! Ja mikä hauskaa, kortissa on laitettu hymynaamat nikkini ympärille, niin että ensin luin siitä "Millie" ja se on ollut vielä yksi väännös Millistä :) Ajattelin että mistäs tuonkin on arvannut :) Kunnes lukihäiriö väisti ja ymmärsin nuo hymynaamat. Kiitos tuhannesti sinulle ja kiitos myös varmasti kirjojen lukemisen jälkeen. :) Laitan sushia tulemaan kun saan valmista =D

Olen tätä uutta systeemiä jo pari kertaa käynyt tutkimassa ja nyt vasta uskaltauduin kirjoittamaan jotain, tai ainakin yrittämään. Katsotaan miten käy :) Ensin sai taistella hetken että pääsi tänne hallintasivuille. Sekin osoite oli toki muuttunut. Taidan alkaa olemaan liian vanha koira oppimaan uutta kertarysäyksellä. =D

Uusi vuosi toi myös päätöksen yrityksen suhteen, jos en nyt parin kuukauden sisällä löydä jatkajaa, vedän yritykseni kasaan ja lopetan kokonaan. Harmi sinänsä kun tällä alueella on niin paljon asiakkaita, mutta oma aikani ja energiani ei vain riitä. Tuntuu epäreilulta asiakkaita kohtaan kun palvelu on nyt näin huonoa, puotini on auki kerran viikossa säännöllisesti ja lisäksi toki sovitusti, mutta ei se mielestäni riitä.

Karppauksessa painoni on nyt tainnut vähän jumiutua, painoni on nyt tippunut 7 kiloa kaikenkaikkiaan ja vartalo on myös kutistunut sen verran että esim. rintaliivit pyörivät päällä. Piti oikein hakea kaupasta uusia joissa on pienempi rinnanympärys. Hassua, en muista koska olisin käyttänyt tuota kokoa viimeksi. Tänä viikonloppuna pidän hiilarivapaan viikonlopun eli syön suht normaalisti ja sitten taas jatkan. Jospa uusi ketoosi auttaisi painoa taas tippumaan. Ja uimaankin menemme tänään. Mies ei sinne suostu lähtemään joten vähän on hankalaa kahden suht pienen lapsen kanssa lähteä kolmisteen. Pitää siis ajaa Järvenpäähän ja turvautua mumman apuun. Onneksi ei ole pidempi matka :) Odotan innolla että pääsen vesijuoksemaan. Liikunta ja vähänhiilarinen ruokavalio voisi toimia yhdessä paremmin. Pitäisi ehkä nipistää jostain aikaa ja käydä uimassa arkena ennen kuin hakee lapset tarhasta.

Kirjoja olen ahminut, minuun on oikein iskenyt lukuvimma. Kiukuttaa jos ei ole kirjaa mitä lukea. Pitäisi varmaan käydä kollaamassa myös kirjaston valikoima, olisiko sinne tullut jotain uutta. Viimeisimmät kirjat jotka luin olivat Cahy Kellyn "Rakkautta rivien välissä". Hyvä kirja, mutta ehkä vähän liikaa Täydellisiä Naisia tuossa kirjassa. Tiedäthän sen nelosen tv-sarjan. Jokaisella perheellä oma salaisuus ja niin etiäpäin. Mutta, ei kuitenkaan ihan samanlaista. Todella mielenkiintoinen juoni ja pakko oli lukea kannesta kanteen yön pikkutunneille asti. Suosittelen kaikille jotka tykkäävät myös täydellisistä naisista.

Toinen kirja oli Elaine Kagan "Tatuoitu rakkaus". Juu, minä tykkään romantiikasta, mutta ei sitä siirappia pakko ole joka sivun välistä valua. Tämä oli kaunis, romanttinen kirja jonka kanssa sai nauraa ja itkeä. Ehkä myös oma äitiys vaikutti lukemiseen, sillä kirjassa nuori tyttö joutuu antamaan lapsensa adoptoitavaksi omien vanhempien painostuksen ja kieroilun takia. Kirja kuljettaa tämän tytön elämän läpi, adoptoitavaksi annetun lapsen elämän läpi ja myös isän elämä tulee mukaan. "Tatuoitu rakkaus" on Kaganin ensimmäinen kirja ja meinaan kurkata olisiko kirjastossa lisää :) Tämä lähtee tänään oman äitini luettavaksi. Ja tiistaina kun esikoinen on kuoron harjoituksissa, minä meinaan etsiä kirjastosta lisää kirjoja kuopuksen kanssa. Viimeksi ei päästy lastenosastoa pidemmälle joten sieltä tarttui mukaan Merja Jalon uusin, mutta kun ne lukee tunnissa loppuun... :)

Iloista viikonloppua! Vaikkakaan ei lumista, ainakaan täällä :(