Lapset ryöstivät lakut samantien ja mies taitaa kuolata tuon karkkipussin perään, on siinä minulla perhe. :) Kirjaa aloitin heti perjantaina, mutta en päässyt pitkälle kun tajusin että on viimeiset hetket siirtää meidän digi kuvat tuotantoon. Ifolor kun tarjosi alea reippaasti niin olin päättänyt teettää digit paperiksi. Pahus vaan kun kuvat ovat miehen koneella. Pari viikkoa meni kun asiasta nalkutin, mutta nyt on noin 650 kuvaa tilattu ja toivottavasti kohta täällä.

Jatkoin kirjaa eilen illalla. Sunnuntaina meni kuvien kanssa puoli yhteen, eilen piti mennä ajoissa nukkumaan. 23 aikaan mies nappasi kirjan pois ja käski nukkumaan. Just ennen loppua! Murr. Luin tänään loppuun samalla kun kuopus katseli Tuomas Veturia DVD:ltä (vaikka olisi tullut lastenohjelmaakin telkusta) ja esikoisen ollessa kuoron harjoituksissa.

Erittäin poikkeava kirja normaaliin hylly valikoimaani. Tämän myös mies myönsi joten se on ISO asia... Kirja tempaisi mukaansa ekoilta riveiltä, sai pohtimaan omaakin elämää siinä sivussa ja loppu ratkaisu oli erittäin yllättävä. En paljasta enempiä jos vaikka äitini sattuu tätä blogia lukemaan sillä hänelle meinaan kirjan seuraavaksi antaa luettavaksi. Sitten varmaan siskoni on vuorossa jos gradultaan ehtii. Tuota voin todellakin suositella luettavaksi kaikille ja varsinkin naimisissa oleville. Ei ne miehet taida NIIN kovin paljon erilaisia olla kuitenkaan. Vaikka meidän mies kyllä siivoaa, enemmän kuin minä. Kait se on se "poikkeus vahvistaa säännön" -mies. Mene ja tiedä.