Katsotaas jos tästä vaikka saisi hiljaiselon katkaistua. Meinaan Kirjakahvila alkaa taas tuottamaan SKY eli salaista kirja ystävä vaihtoa ja siihenhän on vaan PAKKO osallistua. Sen verran lukutoukka olen ja uteliaskin vielä ;) Ihanaa saada syksyyn jännitystä :)

Siirryin alkuvuodesta ratsastamaan toiselle tallille, kun kyllästyin ainaiseen hevosen vaihteluun. Löysimme ystäväni kanssa pienen pienen issikkatallin jossa oli silloin kaksi issikkaa, Ösp ja Sypa. Myöhemmin tallille saapui kolmas issikka, Selur. Vuokrasin aluksi Sypaa, mutta kun totesin että se ei oikein jaksanut kanssani lenkkejä (taisin olla painorajan ylälaidassa), päätin kokeilla uutta tulokasta, Seluria. Selur tuntuikin heti kättelyssä ihanalta hevoselta ja nautin reissuista ihan mahdottoman paljon. Noin kahden kuukauden kuluttua näinkin unen, että olin ostanut Selurin. Kerroin sen omistajalle Hannalle vitsinä ja nauroimme unelleni. :) Kuukauden kuluttua, toukokuun alussa, Hanna laittoi viestiä, että hänen on myytävä Selur. Selur kun ei pysynyt aitauksessa vaan tuli sieltä narujen alta pois. Lisäksi se oli keksinyt miten pääsee karkuun pikkutytöiltä eli vähän nousi pystyyn ja nykäisi päällään niin ote riimunnarusta heltisi. Nokian ratsastuskoulu olisi valmis ostamaan Selurin, mutta Hanna halusi kysyä minulta ensin kun olin tuon unenkin nähnyt. Pari päivää aikaa miettiä. Voi apua sentään, hevosen ostaminen ja omistaminen kun ei ole ihan tuosta vain hutaistu juttu... Tallipaikka kuitenkin selvisi yhdellä puhelinsoitolla, joten päätin ostaa Selurin. Tai olin sen päättänyt jo sitä ennen, mutta tiesin että jos ei tallipaikkaa löydy niin ei ole mitään toivoa ostaa hevosta. Eihän sitä hevosta voi sisälle tuoda, vaikka Teemu kovasti olikin sitä mieltä, että Selur voi hänen huoneessaan asua. Myöntyi kuitenkin talliin, kun kerroin minkä kokoinen on hevosen lantaläjä...

Päädyin siis takaisin viime vuotiselle tallille Seutulaan. Ostin 17.5. Selurin (Selur frá Fageräng) ja 22.5. ratsastin Selurin Hannan tallilta Seutulaan Marin tallille, noin 7km matkan. Tällä hetkellä Selur on sopeutunut paikkaan, viihtyy laumassa ja kehittää oveluuttaan. Itsepäinen islanninhevonen kun on, yrittää se ovelasti päihittää henkilön joka sitä laitumelta pois hakee. Toistaiseksi olen aina voittanut, katsotaan miten käy tulevaisuudessa. Selur on ratsastettaessa ihanan rauhallinen, osaava (sillä on kisattu koulua, esteitä ja maastoesteitä) ja maastossa löytyy sitä vauhtiakin ainakin hetkeksi. Ainoa kauhistus ovat hölkkääjät ja varsinkin jaloista lähtevä töminä. Se aiheuttaa järjettömän paniikin. Selur on ruuna, kohta 14 vuotta vanha (9.7.96) ja 140cm korkea herrasmies.

Tässä sitä mennään kentällä harja hulmuten.
 

Minnakin kävi ratsastuskurssin, se olikin kiireistä aikaa. Kahtena viikkona, maanantaista perjantaihin (juu, joka ilta!), tunti ratsastusta. Mutta kyllä siinä oppikin! Minna meni lopuksi ilman taluttajaa, myös ravia. Seuraavaksi kokeillaan miten onnistuu Selurin kanssa tuo meno.

Minna onkin nyt leirillä, www.leiri.fi kautta, Kiljavalla. Ensimmäinen kesäleiri, neljän päivän mittainen ja taitaa isällä olla pahimmat oltavat. Sinne jäi Minna ilman halailua, hyvä jos vilkutti. Itse leirejä kolunneena tiedän kuinka kivaa siellä on, joten en jännittänyt muuta kuin että osaakohan Minna täyttää ilmapatjansa yöksi. Oletan saaneen apua ohjaajilta... Kaikkea sitä tosiaan onkin nykyään. Teltoissa lautapohja, vähän kuin iso lava jonka päällä nukkuvat. Makuualusta ei ole enää sentin paksuinen vaan kolmisen senttiä ja sinne sisälle syöksyy venttiilin kautta itsekseen ilmaakin! Mukavuudet kohillaan. Leiriviikon sää näyttäisi olevan hieno, vettä ei pitäisi sataa vaan lämpötilan nousta lähemmäs 30'C loppuviikkoa kohden, joten eiköhän ne järvessä elä sen mitä ohjelmalta ehtivät. Voidaan sitten torstaina käydä onkimassa pois omat muksut.